lauantai 2. tammikuuta 2016

Vuoden 2015 kohokohdat ♥

Vuoden toista päivää eletään. Tämäkin postaus piti julkaista jo muutama päivä sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ajattelinkin koota tähän postaukseen mitä kaikkea elämässäni on vuoden 2015 aikana sattunut ja tapahtunut. Pitkä postaus siis tiedossa!


Treenit

Vuosi starttasi epätoivolla minkäs muunkaan lonkkani suhteen. Tuntui kuin jalka ei koskaan lähtisi paranemaan, sillä jalan kipuilu oli niin voimakasta ja oikeastaan kukaan ei enää tiennyt mistä kipu juonsi juurensa. Rasitusmurtumakin oli jo parantunut, joten mitään konkreettista syytä kivulle ei enää meinattu keksiä. Keväällä aloitin kuitenkin fysioterapian fysio-origossa ja kipu lonkassa alkoi hellittää. Suurin harppaus tapahtui syksyllä, kun jalka alkoi kestämään hurjasti enemmän urheilua kuin ennen. Nyt joulukuussa kävin jälleen kerran urheilulääkärillä, joka keksi (toivottavasti) mistä kipu lonkassa johtuu. Monimutkainen juttu, mutta lyhyesti tiivistettynä kyseessä on lihasepätasapaino. Jatkankin edelleen fysioterapiassa ja olen todella kiitollinen kaikesta avusta, minkä fysioterapian kautta olen saanut.
Tosiaankin syksyllä jalan kipuilu väheni niin paljon, että uskalsin jälleen alkaa unelmoimaan tavoitteellisesta treenaamisesta. Unelmoin että voisin ensi kesänä lähteä triathlonin perusmatkalle, ei siis todellakaan täysmatkalle vaan paljon lyhyemmälle triathlonille. Ja mä todella uskon, että pystyn siihen!




Perhe ja ystävät

Tänä vuonna olen joutunut olemaan huolissani rakkaistani, varmaan enemmän kuin aikaisemmin. Toisten henkisestä jaksamisesta, toisen fyysisestä voinnista. Kaikki on kuitenkin kääntynyt parhain päin, paremmin kuin koskaan voisi odottaakkaan!
Olen myös saanut vanhoja ehkä hiukan erilleenkin menneitä ihmissuhteita taas tiiviimmiksi ja ystävystynyt myös aivan uusien ihmisten kanssa. Olen vuoden aikana saanut viettää aivan uskomattomia ja unohtumattomia hetkiä kavereideni ja perheeni kanssa: matkustelua, leffailtoja, juhlia, mökkeilyä... Toivottavasti tänäkin vuonna noita hetkiä taas tulee. :)

Opiskelu

Itse asiassa en edes jaksaisi tästä aiheesta kirjoittaa! :D Sen vain sanon että eniten opiskelussani on muuttunut se, että olen oppinut rentoutumaan ja olemaan stressaamatta turhia.





rehellisesti sanottuna en tunnista itseäni yllä olevasta kuvasta :o


paaaljon onnellisempi likka kuin keväällä :)

Entäpä minä itse?

Vuoden aikana olen muuttunut fyysisesti kuin henkisestikin hyvin paljon. Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut pääkopassa. Itsetuntoni on parempi kuin aikoihin ja hyväksyn kehoni nykyään sellaisena kuin se on. Sinänsä hassua, sillä olen ollut jossain vaiheessa vuotta paljon pienempi kuin nyt olen. Klisee mutta onnellisuus lähtee niin muista asioista kuin ulkonäöstä. Hitsiläinen oikeesti! Olen niin onnellinen kun olen viimeinkin sisäistänyt kunnolla tuon asian :)

Hah! Tulipas syvällistä settiä, jälleen kerran. Seuraava postaus tulee olemaan "jatko-osa" (aika dramaattista hei!;) ) tälle postaukselle, missä aion pälpättää hiukan tämän vuoden lupauksistani ja tavoitteistani. Ja yhden lupauksen voinkin jo paljastaa... lupaan postata hiukan useammin kuin viime vuonna postailin. ;)

perjantai 4. joulukuuta 2015

Onnellisuus

 Onnelisuus on sitä että...


... voin viettää aikaa rakkaiden ystävien kanssa ♥
... voin nauraa vatsa kippuralla mitä tyhmimmille jutuille.


... saan syödä herkkuja, jos mieleni niitä tekee.
... saan rentoutua.
... voin kuunnella musiikkia ja keskittyä vain siihen.



... minä todellakin saan treenata!
... voin elää ilman päivittäistä kipua lonkassani.
... viettää aikaa perheeni kanssa ja tietää, että he seisovat vierelläni tapahtuipa mitä tahansa.
... olla vapaa ♥


Minä todellakin taidan olla onnellinen! ♥

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Marraskuu tiivistettynä

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aikamoista pyöritystä. Ensin parin viikon flunssakierre ja siihen perään koeviikko. Flunssassa ollessani diagnosoin itselleni jo kaikki mahdolliset taudit, mitkä vain ihminen voi silloin keksiä, kun aikaa on ylijäämin ajatteluun. Mutta eiköhän sitä olla säikähdyksellä selvitty, treenaamaankin on jo vihdoin päästy.
Ajattelinkin listata teille marraskuun parhaimmat treenit ja samalla myös pari treeniä jolloin fiilis ei ollut ihan katossa:



Parhaat:

Pyöräily 40 km:
Tämä treeni oli ehdottomasti paras. Jaksoin hyvin ja kaikista paras juttu oli, että jalka ei reagoinut tuohon kilometrimäärään mitenkään. Määrähän ei nyt loppujen lopuksi mitenkään erikoisen hurja, mutta hybridipyörällä treenin teho kyllä kasvaa aika reippaasti ;)

Maastojuoksu 6 km:
Tein tämän treenin maastossa, sillä halusin testata mitä lonkka tykkäisi, jos treenaisinkin pikkasen pehmeämmässä maastossa. Ja lonkkahan tykkäsi, ihan oikeasti! Jalka ei reagoinut tohonkaan juurikaan. Tuossa treenissä hyvää oli myös se, että pystyin vetämään sen normaalia kovemmilla sykkeillä (keskisyke 171 bpm ja maksimisyke 182). Mulle laskennallinen aerobinen kynnys on 154 ja anaerobinen 180 joten sain reidetkin vähän hapoille, varsinkin ylämäissä.

Uinti 3 km:
Tämä treeni yllätti minut toden teolla. Tässä treenissä en tehnyt ollenkaan käännöksiä, joten se söi treenin tehoja ja samalla tietenkin nopeutta. Silti tuohon matkaan meni aikaa (vain) tunti. Hulluinta vielä oli, että en ollut käynyt altaassa kuukauteen joten olisi voinut ajatella että aika olisi huonontunut, ei nyt sentään parantunut entisestään. :D

Huonoimmat:

Pyöräily 30 km
Marraskuinen ilta, kylmä sää, tuuli ja kaatosade joka starttasi kesken treenin. Lisätään tähän vielä, ettei vierumäen liittymän jälkeen vanhalla tiellä ole valoja, joten ainoat valot tulivat pyörästäni ja autojen pitkistä valoista, jolloin näin tietenkin aina entistä vähemmän eteeni.

Uinti 2,5 km
Tässä treenissä en saanut sykkeitä ollenkaan nostettua, vaikka yritin kuinka. Eihän se välttämättä huono juttu ole, mutta kun vauhtikaan ei ollut yhtään normaalia kovempi.




Ja sitten muihin aiheisiin. Koeviikko meni mitä luultavammin penkin alle, ainakin tältä nyt tuntuu. Matikan koetta en halua edes miettiä... Koko koeviikon nukuin taas todella huonosti ja matikan kokeeseen meninkin kolmen tunnin yöunilla. Olin ollut kolmesta lähtien hereillä, edellisenä päivänä neljästä ja sitä edellisenä KAHDESTA(!!) Voi siis olla, että todennäköisyys saada tuosta kurssista hyvä numero on todella pieni. (Hehheh, hassu matikkavitsi, sillä kyseessä oli todennäköisyyden kurssi :P) Itseasiassa tällä hetkellä en edes hirveästi murehdi koulua. Koulu menee miten menee, yritän parhaani ja se riittää.
Joulukin lähestyy kovaa vauhtia ja olen jälleen kerran joulusta todella innoissani! Myös kaikenlaisia pikkujouluja ja muuta jännää on myös tiedossa ennen joulua, joten ei tarvitse onneksi vain pyöritellä sormia ja odottaa aattoa. Lahjatkin ovat vielä hankkimatta, mutta onneksi kuitenkin lähes kaikki lahjaideat on jo keksitty. Joten enää vain toteutusvaihe puuttuu ;) Siinäpä sitten olikin marraskuu tiivistettynä. Tolkuttoman pitkä postaus tulikin, mutta toivottavasti jaksoitte lukea. Mulla on muutenkin tosi paljon postaus ideoita toteutettavana, joten asiaa mulla kyllä riittää! Pistäkää myös ihmeessä kommenttiboksiin kysymyksiä ja postausideoita, jos niitä mieleen tulee. Ja vaikkei tulisikaan niin muuta juttua sitten! Tykkään tosi paljon teidän kommenteistanne ja niiden lukemisesta :)

lauantai 21. marraskuuta 2015

Hetki hetkeltä vahvempi.

Tuijotan ulos. Miljoonat pienet lumihiutaleet hyppelehtivät silmieni edessä. Talvi. Joka ikinen vuosi saat minut pelkäämän sinua. Joka vuosi kuitenkin yhä vähemmän ja vähemmän. Olen jopa oppinut rakastamaan sinua. En enää pelkää kylmyyttäsi tai pimeyttäsi. Sinä et saa minua käyttäytymään, niinkuin olisin aina ennen käyttäytynyt kohdatessani sinut. Pahat muistot pyyhkiytyvät vuosi vuodelta kauemmaksi minusta.

Olen ollut viimeisen viikon kaameassa flunssassa. Parina päivänä kuume nousi jopa yli 39 asteen. Muutaman päivän jälkeen marssin lääkäriin ja tulehdusarvotkin olivatkin yli 70. Antibioottikuuri kourassa apteekkiin ja suklaata hakemaan kaupasta. Loppuviikkoa kohden onneksi kuume on laskenut, vaikka olo ei juurikaan ole muuten helpottanut. No ehkäpä tämä tästä pikkuhiljaa ohi menee.


Kelataan pari vuotta taakse päin. Jos olisin ollut kipeänä parikin päivää, olisin ahdistunut valtavasti kun treenejä tulisi jäämään väliin flunssan vuoksi. Mutta nyt olen ollut viikon kipeänä ja vaikka se ärsyttää ja harmittaa ihan hirveästi, se ei ole mitään verrattuna siihen miten kaikki viime vuonna meni. Reilu puolen vuoden pakkolepo opetti minulle paljon itsestäni. Eikä tilanne vielä senkään jälkeen täysin helpottanut. Kärsin lonkkaongelmasta osittain vielä edelleenkin, mutten todellakaan niin paljon ja voimakkaasti. Opin viime vuoden aikana malttamaan ja samalla myös kovettamaan itsensä ahdistukselta. Kaikki tulee aikanaan, omalla painollaan.

Eilen pääsin sairastelustani huolimatta pitkästä aikaa jopa ihmisten ilmoille. Ihan hetkeksi vain, mutta silti. Se kuinka paljon ikävöin näiden ihmisten seuraa onkaan ollut on todella suuri. Kotiin tullessani olin pitkästä aikaa onnellinen, ihan näin pienestä asian vuoksi kuin rakkaiden ihmisten näkemisestä. Sitä, että on rakkaita ihmisiä ympärillään, ei välttämättä aina arvosta tarpeeksi kuin pitäisi. Ehkeivät kaikki sitä aivan samalla tavalla ajattelekaan kuin minä, mutta näin itse sen koen. Välitän ystävistäni käsittämättömän paljon. ♥

Toivottavasti saitte edes jotenkin selvää rönsyilevästä tekstistäni, syytettäköön sitten vaikka sitä että olen tosiaankin edelleen sairaana. ;) Ensi kerralla ehkä hiukkasen selkeämpää settiä! 

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Miksi aina pitäisi suorittaa?

Tänä syyslomana olen oppinut hyvin paljon itsestäni ja elämästäni ylipäätänsä. Olen ollut rentoutuneempi sekä vapaampi kuin koko vuonna. Miksi? Yksinkertainen, mutta lyhyt vastaus, koska olen antanut aikaa itselleni. 



Olen luonteeltani aikamoinen suorittajatyyppi ja aina pitää olla jotain ns. "hyödyllistä tekemistä". Onhan se totta, että lukiossa pärjätäkseen täytyy tehdä paljon töitä, mutta jos kouluhommiin palaa niin paljon aikaa, ettei aikaa yksinkertaisesti ole muulle, siitä todellisesta elämästä katoaa idea. Jääkö koko lukio ajastani mitään muuta mieleen, kuin pelkkä pänttäys? Oikeasti. Vaikka töitä olisi kuinka paljon edessä (oli sitten opiskelija tai missä tahansa duunissa), olisi mielestäni jokaisen löydettävä aikaa itselleen sekä ennenkaikkea elämälle. Mitä sitten vanhana muistelemme? Sitä kuinka paljon töitä ehti ja kykeni nuoruudessaan tekemään, vaiko sitä kuinka paljon ehti oikeasti elämään?


Ehkä se kuuluu suomalaiseen nyky-yhteiskuntaan, että aina pitäisi olla tekemässä töitä ja suorittamassa kaikkea, mutta tosiasiassa, kuka meidät siitä palkitsee että esimerkiksi jäämme tunneiksi päivittäin tekemään ylitöitä ja pahimmassa tapauksessa poltamme itsemme loppuun. Emme me ainakaan itseämme siitä palkitse. Ruoskimme itseämme vain entistä kovemmin. Onko siinäkään loppujen lopuksi mitään järkeä?


Näiden sunnuntai-illan pohdintojen jälkeen, aion yrittää antaa itselleni enemmän omaa aikaa. Uskon että se tekisi myös monelle muulle ihmiselle hyvää. Suosittelenkin kaikkia kokeilemaan antamaan itselleen päivittäin pienen hetken omaa aikaa.

torstai 22. lokakuuta 2015

Mistä aloittaisin?

Otsikko puhukoon puolestaan. Blogin päivityksestä on taukoa jo neljä kuukautta (!!) ja paljon kaikenlaista on tapahtunut. Niin myönteistä kuin no... vähemmän myönteistäkin. Loppukesä oli omalta osaltaan raskas, mutta kaikesta on päästy eteenpäin, oikeastaan paremmin kuin koskaan olisin voinut toivoa. Olen vain niin huojentunut! ♥


Syksyäkin on menty jo yli puolenvälin, ja aika tuntuu lentävän vain siivillä. Päiväni ovat koostuneet koulusta, treeneistä sekä kavereiden kanssa aikaa viettäen. Ihan rehellisesti sanoen, ensimmäinen jakso koulussa stressasi minua enemmän kuin mikään jakso aiemmin lukiossa. Mielestäni aiheet vaikeutuivat kertarysäyksellä, oli kyse mistä tahansa kurssista. Onneksi tähänkin on nyt totuttu ja yritän olla sinut sen asian kanssa, että se riittää kun tekee parhaansa, eikä aina voi onnistua, näin se vaan on.



Jotenkin traagisen koomista vieläkin jankuttaa teille tästä, mutta no... Jalka on edelleen vähän kehnossa kunnossa. Magneettikuvissa ei ole näkynyt mitään poikkeavaa, siis siinä kohtaa missä pitäisi. Kyllähän viime kuvissa havaittiin ärsytystä muualla lonkassa, mutta ei enää siellä ex-murtuma-alueella, vaikka juuri se alue on vieläkin kipeä. Käyn edelleen fysioterapeutilla ja yritetään siellä saada kiinni siitä, mikä tuon kivun aiheuttaa. Pääsen kyllä treenaamaan n. 3-5 kertaa viikossa ja se on enemmän kuin hyvä tähän tilanteeseen. Jos joutuisin jättämään taas kerran liikunnan oltaisiin lennetty ojasta allikkoon, sillä jalkojen lihaksia ollaan viimein saatu palautettua ns. normaalille tasolle. Ja koska murtuman "parantumisesta" on kohta aikaa vuosi, varsinaista murtumisvaaraa ei enää ole. Kipu vaan häiritsee. Treenini koostuvat pyöräilystä, uinnista ja myös siitä juoksusta. Oikeastaan tuo combo on minulle juuri sopiva, siis olisihan kiva saada treenata enemmän mutta kaikki aikanaan. Tarkoitan siis sitä, että olen hullaantunut pyöräilyyn ja parantanut omia tuloksiani siinä. Uinti nyt muutenkin on ollut aina kivaa ja tekniikka ollut kunossa siitä lähtien kun nuorempana uintia harrastin. Olenkin päättänyt että pelkkä juoksu ei ole enää se ykkösprioriteettini, vaan näiden kolmen lajin yhdistelmä triathlon. Ensi kesänä aion lähteä elämäni ensimmäiselle triathlonille, jos vain jalka sen sallii.Mielestäni unelmia pitää olla ja trithlon on yksi niistä. Tämä unelma toteutetaan terveyden ehdoilla, mutta siihen unelmaan aion ennemmin tai myöhemmin päästä.


 Oon todella iloinen ennen kaikkea yhdestä asiasta. Ympärilläni on valtavasti läheisiä ihmisiä: niin ystäviä, sukulaisia kuin perhettäkin. Olen todella kiitollinen siitä. Olen voinut viettää aikaa kaikista vanhimpien ystävieni kanssa, mutta myös uusimpien. Ja joistain ihmissuhteista on tullut taas uudestaan läheisempiä. On tää elämä vaan niin jännää, koskaan ei voi sanoa ei koskaan!

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Summer feelings ♥

//Löysin puolivahingossa itselleni mekon h&m:stä. Mekkoa ei ollut hinnalla pilattu (muistaakseni 15€) ja se käy juuri hyvin kesän juhliin. // Mä vaan niin rakastan Quest bareja!♥ // Sini antoi mulle synttärilahjaksi kaikenlaisia pikku tavaroita, jotka on multa aina loppu. Myös korvikset, sillä nekin tahtovat aina jotenkin hävitä. Ainakin se toinen pari! // Hyvin sujuneen lenkin jälkeiset fiilikset ja snapit siitä kavereille. Snapchat on mun ehdoton suosikkisovellus nykyään ja mua pääsee seuraamaan nimellä: Lilininap //

 // Vietettiin kaverin kanssa oikeen kunnon fitness -päivää. Tehtiin smoothiet, katsottiin fitnesspäiväkirjoja ja sitten iltasella suunnattiin vielä salille vetämään jalkatreenit. Pakko sanoa, että pitkästä aikaa sain kunnon tuntuman pakaroihin ja takareisiin. Oli kyllä kiva fiilis taas treenin jälkeen ja tottakai muutenkin, kun oli ollut niin kiva päivä kaverin kanssa. // Neuroottinen kukkakuvaaja ilmoittautuu :D // Outo kuva, en mitenkään tunnista tästä kuvasta itseäni! // Uudet juoksukengät: Asics gel flux 2. Mitäs tykkäätte? //

// Radio Aallon Helsinki päivän konsertti mahtavassa seurassa. Hassua miten yhden päivän aikana voikaan tapahtua niin paljon kaikkea hullua, mikä on kyllä suosiolla jätettävä kertomatta. Joka tapauksessa käytiin Essin kanssa kuuntelemassa Elastinen, Robin sekä Haloo Helsinki. Nopsajalkaakin vähän ehdittiin kuuntelemaan, mutta oltiin molemmat niin janoisia, että lähdettiin suosiolla metsästämään vettä, ennen kuin jompikumpi pökertyisi. Käytiin myös Picnicissä salaateilla sekä jätskeillä Ben&Jerry:ssä. Taas kerran huomattiin, että meillä on Essin kanssa ihan sama maku myös jäätelöissä kun vasta pöydässä tajuttiin, että molemmat otti aivan samat jätskimaut. Meidän pitäisi Essin kanssa varmaan harkita oman jätskifirman perustamista. Miltä kuulostaisi Essi&Lili´s? ;) Kierreltiin myös muutamia kauppoja ja Essi ainakin löysi vaikka mitä kivaa. Mulle ei lähtenyt mitään mukaan, sillä olin hankala ja mulla oli taas näitä päiviä, jolloin tuntui ettei missään vaatteissa näytä hyvältä. Jokatapauksessa tosi ihana päivä takana ♥ //


// Täydellinen ateria Martinassa. Lohi on vaan niin namia ;) // Sisters ♥ // Tänä vuonna olen viettänyt mökillä ihan liian vähän aikaa. Juhannuksenakaan en montaa päivää tule mökillä olemaan, sillä siskon rippijuhlat ovat heti juhannuksen perään. Onneksi meidän mökki on vain viiden kilometrin päässä omasta kodistamme, joten matkoihin ei paljon aikaa kulu. // Käytiin kaverin kanssa vetämässä rullahiihto-pyöräily treeni. Kaveri hiihti ja mä poljin. Kaksi tuntia meni hirveän nopeasti, kun sai jutella treenin lomassa hyvän ystävän kanssa. Pitää ruveta enemmän harrastamaan yhdessä treenaamista, kun oli niin kivaa :) //

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Pitsiä ja revittyjä farkkuja


Pitsipaita: New Yorker // Farkut: Cubus // Kengät: Nike // Lompakko: Glitter // Kello: Adidas // 







 Napattiin nämä kuvat eilen aamulla ennen vakiokuvaajani (aka. siskoni :D ) lähtöä riparille. Tuli ihan omat ripari muistot mieleen, kun käytiin saattamassa sisko bussille. Vastahan itsekkin olin lähdössä rippileirille, silti siitäkin on jo kaksi vuotta. Hullua! Miten aika voikaan mennä näin nopeasti?
Tällä viikolla mulla on ollut tosi paljon kaikkea ohjelmaa, vaikka alkuviikosta kalenterini näytti aivan tyhjää. Treenienkin makuun olen taas päässyt ja jalka on kestänyt aivan äärettömän hyvin. Olen pyöräillyt ja juossut normaaleja pidempiä lenkkejä, ilman minkäänlaisia tuntemuksia jalassa. Uskaltaisikohan sitä viimein jo unohtaa koko rasitusmurtuman? Joka tapauksessa mulla on paljon suunnitelmia urheilun suhteen loppukesäksi/-syksyksi ja osa niistä aivan uusiakin juttuja. Niistä kuitenkin postausta vähän myöhemmin! ;)
Tällä kertaa mulla ei mitään tämän ihmeellisempää asiaa ollut, mutta ilmoittelimpahan vain, että elossa ollaan. Miten teidän kesä on lähtenyt käyntiin?

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Vaniljainen tuorepuuro



Aurinkoista maanantai aamupäivää! Kesän tullessa tavallinen lämmin aamupuuro vaihtuu usein kylmään tuorepuuron, jonka voi kätevästi valmistaa jo edellisenä iltana tai ennen aamulenkille lähtöä. Tuorepuuroon laitan lähes aina jonkin maitotuotteen sekä kaurahiutaleet. Näiden lisäksi puuroon heitän sekaan milloin mitäkin; pähkinöitä, protskujauhetta, marjoja, siemeniä, hedelmiä... Vain mielikuvitus on rajana! Alla oleva resepti on hyvin yksinkertainen ja sitä voi helposti muovata mieleisekseen. Suosittelen kuitenkin että hiutaleita olisi 1dl ja nestettä 2 dl, sillä näin puuro ei jää liian kuivaksi tai kosteaksi.


Vaniljainen tuorepuuro


1 dl kaurahiuteleita
1 dl maitorahkaa
1 dl mantelimaitoa / tavallista maitoa
1 rkl vanilja proteiinijauhetta
kardemummaa
kanelia
ripaus suolaa


Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna tekeytyä vähintään pari tuntia. ♥



Millaisella aamupalalla teidän kesäaamut lähtevät käyntiin?