keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Synttärit


Syntymäpäivät on nyt onnellisesti juhlittu. Ja voin sanoa että nämä syntymäpäivät olivat parhaat synttärini ikinä. Sukulaisten kanssa kahvittelussa ei mitään ihmeempää ollut, mukavasti sekin päivä meni, mutta enemmänkin haluaisin kirjoittaa varsinaisista pippaloistani kaverieni kanssa. 
Teemana oli siis Viidakon tähtöset. Jaoimme porukan kahteen ja nimesimme omat joukkueemme. Sen jälkeen aloitimme haasteet ja kastoimme joukkueemme kananmunalla päähän. Juu oli todella mukavaa kun omassa päässäni oli kaksi tuntia rikkinäinen kananmuna, sillä sitähän ei saanut pestä pois ennenkuin saisi luvan. Haasteita oli monenlaisia mm. perinteinen juoppo-viesti ( missä siis pyöritään kepin ympärillä ja juostaan joukkueen luo, ja seuraava lähtee ), sama vesi-ilmapallo kilpailu kuin tähtösissä ja myös sama pyykkipoika kilpailu kuin tähtösissä. Keksimme kiian kanssa jotain omaakin, Empun ja Nooran piti kaivaa kompostista sininen pallo ja molemmat olivat siis eri joukkueista, joten voittaja oli se joka löysi sen ensin. Minun joukkueeni voitti "kilpailun" ja no emme erikoisempaa palkintoa saaneet, kuin sipsipussin, mutta hei tosi hauskaa oli.
Illalla päästiin sitten vihdoinkin saunaan ja suihkuun, ja jotkut hullut kävivät uimassakin. Itse heitän talviturkin yleensä vasta siinä vaiheessa kun vesi on yli 20 astetta. Peseytymisen jälkeen vuorossa oli grillailua ja voin sanoa että oli kyllä sen aikakin, koska itselläni oli ainakin aivan hirvittävä nälkä kaiken tuon jälkeen.


Siinä mun omatekemä vadelma-juustokakku, sukulais kesteiltä.




Ennen kilpailua nautimme kuitenkin hetken jäätelöä ja trooppisia hedelmiä.





Kuinka saisin rikki kookospähkinän??




Juu toi hullu meni uimaan...


Omnom, vaahtokarkkeja





perjantai 24. toukokuuta 2013

Valoa maailmaan, sillä kohta on kesä :)


Ensinnäkin näin alkuun pyydän syvästi anteeksi tätä pitkää postaus taukoa. Viime viikolla aika ei vain millään riittänyt, sillä kokeita oli paljon. Tällä viikolla en ole vain oikeastaan jaksanut istuutua koneen eteen ja alkaa kirjoittaa blogia. Mutta nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja tässä sitä taas ollaan.
Juoksua olen harrastellut tässä nykyään aika paljon, mutten kuitenkaan rehkinyt liikaakaan. Mutta jotenkin ei tee mieli yhtään missään salilla hikoilla, kun ulkona on kaunis sää joten miksen siis liikkuisi siellä. Tätä siis lähinnä tarkoitan.
Aikaa on kulunut ystävien kanssa paljon, mutta se on vain hyvä asia. Varsinkin hienolla säällä on vain ihana olla ulkona hyvien ystävien kanssa ja "chillailla". Ihanaa kun kaikki ovat nykyään jo niin kesäfiiliksissä, tulee itsekkin vielä paremmalle tuulelle. Mulla on maailman parhain ystäväpiiri, jossa jokaisella on oma paikkansa ja jokainen on niin erilainen. Kaikkia ystäviäni kuitenkin yhdistää muutama asia, he ovat jokainen: sydämmellisiä, ihania, mukavia ja sellaisia jotka eivät ikinä haluaisi satuttaa ketään. Sellaisia ihmisiä arvostan.
Poikaystäväni kanssa juhlittiin tänään minun synttäreitä ja oli kyllä tosi mukavaa, kuten aina. hänen kanssaan. Kiitän vielä kerran lahjasta, se oli ihana :)
Muutkin asiat menevät tällä hetkellä hyvin. Yritän katsella elämääni tällä hetkellä avarammin, enkä vain miettiä yhtä päivänselvää asiaa, sillä elämässä on niin paljon muutakin kuin jokin tietty asia.


Ainiin tapahtui tässä sellainen juttu että kävin mäkkärissä pitkästä aikaa. Oikeastaan todella pitkästä aikaa, kun rupeaa muistelemaan. Päätin sen kunniaksi tilata kunnon aterian siis: BigMac-ateria PLUSSANA + jälkkäriksi tuo mansikka pirtelö. Oli kyl kiva picnikki.




Hehee! Ilmeelle saa taas nauraa, mut hyvää oli :)



lauantai 11. toukokuuta 2013

Helsinki

Ajan bussilla Helsingin keskustan läpi. Samaan aikaan mietin asioita, mitä minun pitää tulevien viikkojen aikana keretä tekemään. Tekemistä tulee olemaan paljon. Ikkunasta katsellessani näen Helsingin ja sen kuinka se on jälleen herännyt talven jälkeen eloon. Ihmisiä on paljon ulkona. On perheitä, lenkkeilijöitä, skeittareita, turisteja, shoppailijoita ja työnarkomaaneja kiireissään. Aurinkokin paistaa ja no linnut eivät laula, sillä olen bussissa, mutta siis... yritän ajatella sitä kaikkea mitä ympärilläni on nyt. En ole nyt omassa kotikaupungissani, vaan vieraassa paikassa, missä juuri kukaan ei minua tunne ainoastaan läheiseni. Jollain tapaa se saa jotenkin minut unohtamaan kaiken ja päätän olla ihan vain pari päivää murehtimatta mitään. Elää hetki kerrallaan, edes tämän lyhyen viikonlopun, minkä vietän isälläni.
Pikkuveli on taas kasvanut ihan sairaasti ja oppinut jotenkin taas olemaan enemmän, no ihmismäisempi. Jos niin saa sanoa. Se ymmärtää jo sitä mitä sille sanoo, mutta ei osaa vastata tai puhua mitään. Kävellä ja juosta se kyllä osaa, tosi hyvin. Näen häntä kuitenkin niin harvoin, että aina ei meinaa edes tunnistaa kunnolla minua, mutta loppupelissä 1,5 vuotiailla on vielä aika lyhyt muistikin. Silti se aika paljon harmittaa. Kuitenkin oon saanut viettää kivan päivän mun veljen kanssa, hyvillä mielin.


He is swag;)

tiistai 7. toukokuuta 2013

Katse eteenpäin




Astun ulos ulko-ovesta. Asteita on vain muutama, joten olen pukenut vielä tuulitakin päälleni, vaikka toukokuu onkin. Onneksi iltapäivälle on luvattu jopa 16 astetta lämmintä. Nään auringon nousun puiden takaa ja kuulen monien lintujen laulut kun kävelen kohti bussipysäkkiä.
Vaikka viime viikko oli rankka, ja tiedän että tämäkin viikko tulee olemaan olen silti onnelinen. Asiani ovat hyvin, vaikka tiettyjä asioita pitää vielä paikkailla ja korjailla. Mutta teen sen pienin askelin ja pienin paloin. Oon asettanut itselleni uusia tavoitteita ja haasteita. Mä oon pieni soturi joka taistelee suureessa ja pitkässä taistelussa ja tulee voittamaan taistelun, mä oon varma siitä. Ehkä tämä pieni takapakki oli hyvä asia. Saan uuden alun, ja ehkä tällä kertaa taistelun tulen voittamaan kokonaan. Mutta se vie aikaa.
Mulla on niin paljon hyvää ympärilläni: välittävät ystävät,maailman ihanin  poikaystävä, rakas perhe, tuleva kesä, ensi syksynä alkava ysiluokka ja keho, mistä minun pitää pitää huolta sillä oikealla tapaa siis. Mulla on hyvä elämä, mitä en halua pilata.
Koulun jälkeen jään kaupunkiin ystävieni kanssa. Kaikesta mahdollisesta tulee puhuttua ja naureskelun ääniäkin kuulee pitkin Heinolaa. Kaupassa ravaamme vähän väliä, mutta sitä vartenhan kaupat ovat. Viimeisen kerran kaupassa ollessani, päätän kuitenkin tehdä jotain toisin. Otan itseäni niskasta kiinni ja muutan tapaani. Ja onneksi niin tein:)

 Tuossa viime viikon aikana tuli leivottua oikein urakalla, kun kipeänä olin. Huono tapani en vain olla osaa tekemättä mitään. Yllä olevaa kakkua en kyllä itse maistanut.