torstai 31. lokakuuta 2013

Lapland :)










Aikaa onkin vierähtänyt, jokin tovi kun viimeki olen tänne blogiin kirjoitellut. Toivottavasti ette pahastuneet tällaisesta pienestä tauosta, nyt taas kirjoittelu jatkuu. Syysloman vietin Lapissa partion kanssa vaeltamassa. Reissustamme ei naurua ainakaan puuttunut, sillä pojat pelleilivät milloin mitenkin. Olimme kahtena päivänä vaeltamassa. Ensimmäisenä vaelluspäivänä suuntasimme erälle tunturille, mutta aivan huipulle emme päässeet koska mitä ylemmä nousimme, sitä valkoisempaa kaikki alkoi olla. Matkaa taittui siltä päivältä noin 7 km.
Toinen vaellus-päivämme ei mennyt niin hyvin, kuin aikaisempi. Lähdimme kauemmas koti-mökkimme luolta autolla ja jätimme auton eräälle parkkipaikalle. Tavoitteemme oli löytää eräs kota, mutta ajauduimme väärälle reitille. Onneksi kuitenkin tuonkin reitin varrelle oli merkattu kota. Emme kuitenkaan koskaan löytäneet tuota kotaa, jos sitä oli edes olemassa. Olimme kierrelleet ja kaarrelleet ympäri Levin tunturia, kunnes pojat päättivät kysyä paikalliselta Lapin-Ukolta missä olisi lähin kota. Lapin-Ukko vastasi (tietenkin lapin murteella ) että lähin kota olisi puolentoista kilometrin päässä osoittamassaan suunnassa ja lähellä olisi todella hieno puukatsomo. Kävelimme n. 3 kilometriä eikä mitään puukatsomoa ollut missään, vain puita ja pari taloa. Lopulta ajauduimme aukealle paikalle, missä näimme pienen kodan puiden suojassa. Juoksimme kodalle riemuisena ja erittäin väsyneinä 11 kilometrin vaelluksen jälkeen. Ilo ja riemu katosivat sillä hetkellä, kun näimme ovessa olevan lukon. Kota oli siis lukittu. Emme saaneet istahtaa tai lämmitellä vieläkään. Mietimme tässä vaiheessa, minne päin meidän pitäisi lähteä kävelemään, jotta löytäisimme automme. Katsahdimme aukealta hiukan alaspäin ja huomasimme että siinähän se auto oli. Kota oli ollut koko ajan lukittuna automme vieressä, ja me olimme vaellelleet 11 kilometriä metsässä etsiskellen kotaa nälkäisinä. Mielenkiintoinen kokemus oli kyllä tuo vaellus :D
Ehdimme tehdä muutakin kuin vaeltaa. Kävimme keilaamassa ja Levin kylpylä&spa :ssa. Talven ensimmäiset rinteet sain kokea Levin tunturilla, joten parempaa lautailu vuoden aloitusta ei olisi voinut ollakkaan.
Kaiken kaikkiaan pakko sanoa, että takana on aivan loistava vaellusreissu, jota en unohda koskaan. Kiitos koko porukalle siitä.

Viiikon liikunnat

Ma: 11 km juoksu
Ti: 8 km juoksu
Ke: 7 km vaellus
To: 10 km juoksu
Pe: 11 km vaellus
La: Laskettelu 7h
Su: Juoksu 8 km

Eli aika liikunnallinen viikko takana, tällä viikolla vähän rennommin sitten että keho voi vähän palautua ;)

maanantai 21. lokakuuta 2013

Suunta kohti pohjoista

Kohta koittaa lähtö kohti Lappia. Kuten jo viime tekstissä mainitsinkin, en ole pitkään aikaan käynyt siellä, joten jo oli aikakin. Olemme menossa partion kanssa Leville päin vaeltamaan, mutta reissuun kuuluu muutakin kuin vaellusta mm. kylpylässä käynti ja rinnekauden avaaminen, eli siis lautailemaan. Toivottavasti reissu menisi kivasti ja saisin myös kivoja kuvia nappailtua tänne blogin puolelle :) Psst... ei kerrota kellekkään, mutta pakkasin myös juoksu kamat mukaan jos jokin aamu pääsisi lenkin tekemään. Ei oo kivaa olla tiistaista-sunnuntaihin juoksematta, mun päivä vaan alkaa niin paljon paremmin kun oon saanut liikuttua. Mutta en minä varmaan, kuin kerran tai kaksi käy juoksemassa. Fiilisten mukaan! Kehokin kaipaa välillä lomaa.
Siitä puheen ollen olen miettinnyt, että olenko levännyt tuon Hangon puolikkaan jälkeen tarpeeksi. Yhden lepopäivän jälkeen lenkkeilyt jatkuivat samantien, samoilla vauhtitasoilla kuin ennenkin. Kuntoni ei kehity ja juoksu tuntuu nykyään yllättävän raskaalta. Olen kuullut että puolikkaan jälkeen ei saisi heti alkaa juoksemaan nopeaa tahtia, jota minä viime viikoilla olen tehnyt. Puolikkaasta on nyt siis aikaa kaksi viikkoa, mutta jotenkin tuntuu etteivät lihakseni ole tainneet vielä tuosta rasituksesta palautua. Tarvitsisiko kehoni nyt siis hiukan lepoa? Ehkä tuo lapin reissu taitaa tuolla oikeaan ajankohtaan.


Kuten varmaan jo huomasitte, blogin banneri on päivitetty vähän syksyisempään / talvisempaan kuntoon. Mitäs pidätte?

perjantai 18. lokakuuta 2013

salil eka, salil vika

Tajusin vasta tänään, että nyt alkaa syysloma. Meillä on siis vapaata koulusta. Ei kokeita, läksyjä tai aikaisia herätyksiä. En ollut ajatellukkaan koko syyslomaa, kuin vasta tänään salille mennessäni, kun eräs mies kysäisee minulta: "Ajatteletko tehdä loman alkajais treenit?" Sillä hetkellä muistin, ja tajusin todella sen.
Mitäs minä aion syyslomalla tehdä?
Menemme partion kanssa Lappiin vaeltamaan, ja siinä meneekin melkein koko loma.  En ole pitkään aikaan ollut Lapissa, viimeksi 8-vuotiaana. Toivottavasti viikolle sattuu hyvät ilmat, niin ei ihan sateessa tarvitse rämpiä.
Syyslomani alkoi siis salilla treenaillessa, ja voin kyllä sanoa että olisi voinut mennä paremminkin. Suurimmaksi osaksi kaikki meni vallan mainiosti, mutta esim. viimeisillä toistoilla puntteja nostellessa rupesi koko keho vääntymään puntin mukana, jotta saisi sen ylös. Eihän se mikään ihme ole, jos loppu metreillä rupeaa väsyttämään, mutta olisin halunnut jaksaa hiukan paremmin. 
Painotin treenin aika paljon yläkroppaan, koska salitreenin jälkeen minulla oli vielä juoksu harjoitukset valmentajani kanssa. Tänään emme juurikaan käyneet mitään tekniikoita läpi tai tehneet intervalleja (luojan kiitos :D ), vaan minulla oli lihaskuntoharjoitus, mikä oli siis kaikista huonoin vaihtoehto salitreenin jälkeen. Tuntuihan se turtuneilla ja väsyneillä käsillä vähän raskaalta, mutta jaksoin silti hyvin.

Kuvassa näette uudet juoksukenkäni, vähän harmitti kun ei ollut oikeita Niken kenkiä mulle ja piti sitten vaihtaa merkki asicseen. Muutenkaan kenkien väri ei ole suosikkivärini, joten vähän jäi sekin harmittamaan. Mutta laatu ennen ulkonäköä.


Hyvää syyslomaa kaikille, mitäs muuten aiotte puuhailla?

torstai 17. lokakuuta 2013

Sinä



Syksy. Ennen minulle pelkoa tuottanut vuodenaika. Pimeys, sade, kylmyys... En enää pelkää niitä asioita, sillä tiedän että selviydyn. Viime vuonna tähän aikaan, olin vielä lähes turvassa sulta. Elin pienessä kuplassa, joka saattoi poksahtaa milloin tahansa. Sitähän kaikki pelkäsivät. Ja niin lopulta kävi. Kupla poksahti nopeasti, ja minä tipuin. Tipuin syvälle ja aina vain syvemmälle. Kunnes huomasin tippuvani niin syvälle, ettei pian auringonvaloa näkyisi. Minä sain kiinni kädestäsi, ja sinä autoit minua ylöspäin. Sinä nostit minua ylöspäin, mutta minä en yrittänyt tarpeeksi itse. Lopulta tartuin toisesta kädestäsi kiinni, ja nostin itseni pois kuilusta. Nyt me kävelemme yhdessä syksyssä, eikä minua pelota enää, sillä minulla on sinut ja olen oppinut jotain: Pystyn mihin vain, jos vain yritän.



sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Suloista ja vielä kerran suloista

Viikonloppuni on mennyt aika rennoissa merkeissä. Ikävä kyllä kavereita en ole nähnyt, koska aikaa on vietetty perheen parissa, sillä äiti saapui loppuviikosta Turkista. Oikeastaan tämä viikonloppu on ollut ihan mukava, kun ei ole tarvinut mennä minnekkään eikä tehdä mitään ihmeempää. Kokkaaminen yhdessä on mukavampaa kuin muistinkaan, puhumatttakaan siitä kun saa käpertyä lämpimän peiton alle katsomaan elokuvaa.
Päätimme lähteä eilen pitkästä aikaa katsomaan meidän tulevaa kissanpentuamme Nastolaan. Pienokainen oli kasvanut aivan valtavasti, ja se näytti edelleen yhtä suloiselta, miltei suloisemmaltakin kuin viimeksi. Tällä kertaa sain räpsittyä kuviakin, koska pennut eivät tällä kertaa pelänneet niin paljon kuin viimeksi. Meillähän on jo kaksi 5-vuotiasta kissaa kotona, joten saa nähdä miten he ottavat 4 viikon kuluttua tulevan asukin vastaan.
Eilen kävin juoksemassa aamupäivästä pitkiksen, mutta juoksu tuntui jotenkin tosi kankealta. Voiko olla että viime viikkoinen puolimaraton vaikuttaisi jotenkin asiaan. En tiedä, sillä alkuviikosta minulla oli tosi vahva olo ja kropassa ei ollut merkkiäkään puolimaratonista. On tämä vaikeaa yrittää kuunnella ja tulkita omaa kehoaan, siihenhän urheilijatkin tarvitsevat monien vuosien harjoittelun.

Viikon treenit:

Maanantai: 8.17 km aikaan 42:17 ( vauhtikestävyys )
Tiistai: 11 km aikaan 59:07 ( peruskestävyys )
Keskiviikko: salitreeni 50 min ( voimaharjoittelu )
Torstai: lepo
Perjantai: lepo
Lauantai: 17.39 km aikaan 1:31:22 ( viikon pitkälenkki )
Sunnuntai: veikkaan että lepo ;)

Ja nyt sitten kuvia siitä pienokaisesta ( + vähän muistakin mirreistä )










perjantai 11. lokakuuta 2013

Nyt se sitten löytyi!

Nykyään on sattunut paljon kaikenlaista, ihan yleisesti ottaenkin. Rakastan elämää enemmän kuin vuosiin, sillä minä oikeasti nautin elämästä ja olen oppinut ottamaan rennommin. Toisinaan päähäni pilkahtaa kuitenkin se yksi pelko, mitä olen pelännyt pitkään. Mun on vaikea kysyä sitä ystäviltä, mutta tänään minä kysyin sen sinulta. Sinä sait mieleni rauhoittumaan. Tuon kysymyksen jälkeen minä huomasin, ettet todellakaan ollut samasta asiasta huolissani kuin minä, se oli huojentavaa kuulla, mutta siltikin tuo asia pyörii vielä päässäni. Haluaisin löytää sen tasapainon. Tänään mulle sanottiin että mun pitää luopua siitä huonosta puolesta, ja että olen muuttunut valtavasti. Olenko? Se on kiva kuulla, mutta aina en tiedä uskaltaisinko päästää siitä irti ja vain elää. En tiedä...


Aikaisemmasta kirjoituksesta ette varmastikaan ymmärrä kaikkea, mutta henkilö josta puhun ja ihmiset jotka minusta tietävät enemmän saattavat ymmärtää. Mulla on ollut kiva viikko takana ja todella paljon kokeita, saa  nähdä minkälaisia numeroita tulee. Yllättävä kyllä en ole niistä erityisemmin stressannut. Juuri äsken äsken sain tietää, yhden aivan loistavan asian. Olen viimeaikoina etsinyt tässä valmentajaa, jotta pärjäisin juoksussa paremmin. Kävimme sitten tänään ( kyllä äidin kanssa ) kysymässä eräältä henkilöltä löytyisikö minulle valmennusta. Vastaus on KYLLÄ!! Minulle on löytynyt oma valmentaja, joku joka osaa neuvoa ja löytää heikkouteni ja vahvuuteni. Aivan mahtavaa!! Olen tosi innoissani! Lupaan oikeasti yrittää tehdä kaikkeni tämän minun unelmani eteen, unelmani kilpailla joskus isommissa kilpailuissa ja pärjätä niissä. Minä teen kaikkeni, mutta sen muistan etteivät hyvät tulokset tule pelkästään treenaamalla, sen olen oppinut kantapään kautta.

This girl is on fire! ( tulossa lenkiltä :D )

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Alle 1 h 50 min

Tämä viikonloppu on mennyt aivan putkeen. Puolimaraton Hangossa on juostu, ja vasta tänään illalla jaloissa on alkanut pieniä lihasjumituksia ja - kipuja esiintymään, mitään muita merkkejä ei kropassa ole ollutkaan. Edes tuo polven rasitusvamma ei minua estänyt juoksemasta, itseasiassa se ei tuntunut lainkaan. Joten kivuilta on säästytty :)
Juoksin tuon matkan tällä kertaa siis yksin, mitä en aikaisemmin tehnyt. Olisin voinut mokata oikein kunnolla ja lähteä alussa liian lujaa, mutta lähtökin meni yllättävän hyvin. Sain liikaa alku nopeutta hidastettua parin kilometrin kohdalla, kun jokainen kilpailija alkoi olla omalla paikallaan ja noupeudessaan. Juoksin ensimmäiset kaksi kilometriä 4:49-4:57min/km nopeutta, mutta matkan keskimääräinen nopeus oli 5:08min/km. Välissä saattoi olla nopeampia ja hitaampia kilometrejä, joten tasaista tahtia en kyllä ihan mennyt. No ei voi mitään.
Olen kuitenkin todella tyytyväinen aikaani 1:48:17. Olin omassa sarjassani ensimmäinen, joten siitäkin tuli tietysti hyvä mieli. Ja pieni pokaalikin mukaan.
Minusta tapahtuma järjestettiin hyvin, eikä missään ollut mielestäni puutteita yhtään. Sää oli mitä oli, ei onneksi satanut, mutta tuulta löytyi senkin edestä. Mulla oli kiva päivä takana ja kaikista parasta oli kun oma poikaystävä oli kannustamassa minua siellä, kiitos vielä hänelle <3

Pahoittelut vielä kun kuvia ei tullut kuin yksi. Nyt ei kannustus joukkojen kamerat oikein toimineet, mutta ensi kerralla sitten enemmän kuvia. Tämä iloinen tytsy kiittää ja kumartaa :)





perjantai 4. lokakuuta 2013

Ripsenpidennykset

Viikko sitten varasin Helmihiukseen itselleni ripsenpidennys ajan, sillä olin rippilahjaksi saanut lahjakortin kyseiseen kauneuskeskukseen. Eilen sitten nuo ripset laitettiin minulle. Ripseni eivät ikinä ole olleet mitenkään erikoisen pitkät tai tuuheat, joten miksipä en voisi kokeilla toimisivatko ne minulla. Sen kannalta että olen liikunnallinen ripsenpidennykset voivatkin olla ihan hyvä ratkaisu, niin ei tarvitse pelätä että ripsarit valuisivat treenatessa poskille ( en kyllä ikinä meikkaa lähtiessäni juoksemaan. ) Toisaalta aktiivinen juokseminen saattaa aiheuttaa sitä, että ripset lähtevät nopeammin.
Jokaiseen omaan ripseeni liimattiin yksi ripsi, sekä kulmiin halusin pienet timantit. Ripset tulevat pysymään n. 3-4 vko, kunnes ne sitten itsestään tippuvat. Onneksi ripset kasvavat kuitenkin pikkuhiljaa takaisin, jos en enää ripsenpidennyksiä halua huoltaa. Huoltohan tapahtuu 3 vko:n välein ja hinta on 40 € ylöspäin, riippuen siitä kuinka paljon ripsiä on vielä jäljellä. 
Kuvittelin aluksi että ripsien kiinnittäminen sattuisi, mutta ei se oikeasti sattunut lainkaan. Kyllähän se aluksi hieman hassulta tuntui, mutta loppuvaiheessa olisin voinut jopa nukahtaa. Aikaa tuohon kului 2 tuntia, joten se ei mikään kovin pitkä aika ollut, ainakaan minulle. 
Ripsien hinnaksi tuli 95 €, mutta tuo summa oli kyllä maksamisen arvoinen. Ihastuin ripsiin heti kun kurkkasin peiliin, joten kyllä kannatti. 

Tuossa kuvat ennen pidennyksiä:


Ja tuossa jälkeen :)




keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Anna palaa, älä stressaa!

Puolimaratoniin siis kolme päivää aikaa. Ei mua onneksi yhtä paljon jännitä kuin viimeksi, mutta jännittääpähän kuitenkin. Tavoite olisi päästä alle kahteen tuntiin, mutta onhan se kuitenkin tärkeintä että juoksen sen. Joten ymmärrän kuitenkin sen ettei aina voi välttämättä ihan täysin onnistua, siihen ei välttämättä ole yksiselitteistä syytä ettei siis parhaaseen mahdolliseen suoritukseen pystyisi, mutta esim. krampit, huono hiilaritankkaus, lihasjumahtamiset, neseytys, yöunet tai vaikkapa tämä minun mukava polvi ongelmani voisivat estää täydellisen suorituksen. Eilen kuitenkin testailin tuota polveani 8 km lenkillä, eikä polvi tuntunut kuin alkumatkasta, sitten kipu vain hiipui pois. Ehkä tuo kipu tuntuu vain kun teen kovia puristuksia ja spurtteja. Juoksin tuon 8 km 42.10 minuutissa. Eli siis ehkä hiukan liian kovaa, koska voimia pitäisi säästellä lauantaiksi. Tänään juoksen 6 kilometrin pikku lenkin, edellä mainitun syyn takia. Loppu viikon sitten vaan teen hiilari tankkausta ja lepäilen.
Oikeastaan mitään muuta ihmeempää ei minulle ole sattunut, kokeita on ollut ja tulee olemaan, mutta en ota niistä stressiä. Kokeeni menevät paremmin, kun en stressaa turhia ja luen sen verran kuin jaksan ja pystyn, en vedä itseäni loppuun asti. Mitä vähemmän ylipäätään stressaan, sitä onnellisempi olen. Stressasin koko viime vuoden aika paljon kokeista, menoista ja liikunnoista, kuitenkin nyt olen oppinut ottamaan elämän pikkaisen kevyemmin, ja voin sanoa että näin päin on paljon mukavampaa. Ja kokeista on tullut ihan mukavia numeroita, ainakin suurimmasta osasta. Ja en ole varma onko tämä myös vaikuttanut juoksutuloksiini, mutta nekin ovat parantuneet. Joten suosittelen kaikille lämpimästi: Älkää stressatko turhia, sillä se vain pahentaa ja huonontaa oloasi. Vaan kuunnelkaa itseänne, yrittäkää parhaanne, mutta älkää vetäkö itseänne piippuun. Elämästä tulee näin paljon mukavempaa :)



Pahoittelen kuvien laatua, ensi kerralla tulee taas järkkäri kuvia :)