sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Mökkeilyä ja kepittelyä



















Viimeiset pari päivää olenkin viettänyt mökkeillessä. Olen käynyt sukulaisten mökillä Paasossa ja tietenkin "omalla" mökillä, mikä onkin viiden kilometrin päässä omasta kodistani. Aika lähellä siis. Olen valokuvaillut paljon, istunut autossa hullun lailla, pyrkinyt syömään terveellisesti ja ottanut aurinkoa. Lähes tavallista kesän viettoa minulle.
Perjantaina istuin päksissä 3 tuntia ja siellä rasitusvammani röntgenkuvattiin. Sieltä nyt sitten selvisi, että siellä on rasitusmurtuma. Koska vamma on ollut jo niin pitkään, lääkäri määräsi minulle kepit. Josko se nyt näin paranisi, toivotaan ainakin niin. :/
Ainiin! Olen ruvennut etsimään niitä lukiokirjoja, mitä tarvitsen sitten syksyllä. Olen siis menossa Lahden Lyseon liikuntapainotteiselle linjalle (en urheilulukioon, sillä pisteeni eivät riittäneet). Kuitenkin, jos jollain olisi lukiokirjoja, mitä ei tarvitsisi, minulle voi facebookissa tai vaikkapa täällä blogissa pistää viestiä. Eipä minulla tänään mitään muuta asiaa ollutkaan :)

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Summer photographing

Varautukaa! Tulossa liuta kuvia eiliseltä ;)






























Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Eikös se niin ole? En siis jää tähän pälpättämään mitään sen erikoisempaa. Itselläni oli eilen tosi kiva päivä takana ja oikeastaan kertaakaan ei tullut tylsää. Oltiin päivällä Kiian kanssa ottamassa aurinkoa ja uimassa. Iltapäivästä puolestaan Emmin ja Kiian kanssa kuvailemassa, koska sää oli niin upea. Kun olimme kuvailleet tarpeeksi, tytöille tuli nälkä ja päätimme sitten mennä mäkkäriin. Itse en mäkkärissä yleensä syö, eikä se onneksi ketään tällä kertaakaan näyttänyt haittaavan. Nähtiin myös sattumalta Selina ja Henkka ja puhuttiin kaikenlaista ja naurettiin vatsat kipeiksi. Kiva päivä takana, eipä minulla oikeastaan mitään muuta asiaa ollutkaan. Tänään sitten käymään päksissä, wish me luck!


torstai 24. heinäkuuta 2014

Seikkailut Helsingissä


















Kuten jo blogissani aikaisemmin mainitsin, lähdimme eilen Kiian kanssa käymään Helsingissä. Meillä ei mitään erikoista syytä tähän retkeemme ollut, halusimme molemmat vain viettää aikaa yhdessä ja tehdä jotain. Onhan se toki kiva käydä ostoksillakin, mutta se ei ollut päätavoite reissullemme. Tulimme Helsinkiin kahden aikaan ja matka olikin mennyt tosi nopeasti, kun juttelimme kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Menimme rautatieasemalta ensimmäiseksi Foorumiin kiertelemään ja sitten syömään Arnoldsiin. Löysin H&M:stä muutaman paidan, joihin ihastuin heti kun pääsin kokeilemaan niitä. Foorumista menimme sitten Kamppiin ja kävimme Bikbokissa ja Stadiumissa, mitä emme edes aluksi meinanneet löytää, vaikka Helsingissä isäni luona usein vierailenkin. Stadiumista matkaani tarttuivat pitkään haaveilemani Nike freet. Ne on äärettömän mukavat jalassa, ja nyt vain mietinkin tuleeko niistä vapaa-ajan kengät vai salikengät. Anyway! Kampista päätimme mennä ulos, sillä ajattelimme, että voisimme etsiä jonkun kivan paikan missä voisi istuskella rauhassa, vaikkapa uimarannan. Ainoa keksimäni ranta oli Hietaniemen uimaranta, mutta meillä ei ollut aavistustakaan missä suunnassa se oli. Lähdimme kävelemään Kampista täysin suoraan ja istahdimme hetkeksi puistoon kuvailemaan. Jatkoimme vähän ajan kuluttua matkaa edelleenkin eteenpäin ja yhtäkkiä Kamppi möllötti edessämme. Se ei edes ollut se puoli Kampista, mistä olimme aluksi lähteneet. En todellakaan ymmärrä, miten tuo oli mahdollista :D Löydettiin kuitenkin joku ranta, mutta ei todellakaan sitä Hietsun rantaa. Ranta oli täynnä lokkeja ja muita lintuja, ja voitte vain kuvitella miltä ranta haisi. Luovuimme rantahaaveesta ja päätimme lähteä takaisin kotiin päin, kuvailtuamme hetken. Emme löytäneet aluksi edes junaamme, koska emme tienneet mistä laiturista se lähti. (Lipuissahan ei lue laituria, mikä on minusta tosi omituista.) Pyörimme jonkin aikaa pienessä paniikissa juna-asemalla ja yritimme epätoivoisesti etsiä oikeaa junaa. Lopulta onneksi löysimme sen. Junamatkalla jouduimme lemmikkivaunuun istumaan, mutta onneksi siellä ei ollut kuin vain pari opaskoiraa, joten siellä oli ihanan rauhallista. Myöhästyimme tämän kaiken matka häsläyksen lisäksi vielä Kiian kanssa ensimmäisestä bussista ja tuijottelimmekin sitten vain auringonlaskua siihen saakka, kun seuraava bussi tuli. Bussimatkalla olimme molemmat niin väsyneitä, että nauroimme käsittämättömän tyhmille jutuille. Minulla oli kaikista sekoiluistamme huolimatta tosi hauska reissu rakkaan ja upean ihmisen seurassa ♥