lauantai 21. marraskuuta 2015

Hetki hetkeltä vahvempi.

Tuijotan ulos. Miljoonat pienet lumihiutaleet hyppelehtivät silmieni edessä. Talvi. Joka ikinen vuosi saat minut pelkäämän sinua. Joka vuosi kuitenkin yhä vähemmän ja vähemmän. Olen jopa oppinut rakastamaan sinua. En enää pelkää kylmyyttäsi tai pimeyttäsi. Sinä et saa minua käyttäytymään, niinkuin olisin aina ennen käyttäytynyt kohdatessani sinut. Pahat muistot pyyhkiytyvät vuosi vuodelta kauemmaksi minusta.

Olen ollut viimeisen viikon kaameassa flunssassa. Parina päivänä kuume nousi jopa yli 39 asteen. Muutaman päivän jälkeen marssin lääkäriin ja tulehdusarvotkin olivatkin yli 70. Antibioottikuuri kourassa apteekkiin ja suklaata hakemaan kaupasta. Loppuviikkoa kohden onneksi kuume on laskenut, vaikka olo ei juurikaan ole muuten helpottanut. No ehkäpä tämä tästä pikkuhiljaa ohi menee.


Kelataan pari vuotta taakse päin. Jos olisin ollut kipeänä parikin päivää, olisin ahdistunut valtavasti kun treenejä tulisi jäämään väliin flunssan vuoksi. Mutta nyt olen ollut viikon kipeänä ja vaikka se ärsyttää ja harmittaa ihan hirveästi, se ei ole mitään verrattuna siihen miten kaikki viime vuonna meni. Reilu puolen vuoden pakkolepo opetti minulle paljon itsestäni. Eikä tilanne vielä senkään jälkeen täysin helpottanut. Kärsin lonkkaongelmasta osittain vielä edelleenkin, mutten todellakaan niin paljon ja voimakkaasti. Opin viime vuoden aikana malttamaan ja samalla myös kovettamaan itsensä ahdistukselta. Kaikki tulee aikanaan, omalla painollaan.

Eilen pääsin sairastelustani huolimatta pitkästä aikaa jopa ihmisten ilmoille. Ihan hetkeksi vain, mutta silti. Se kuinka paljon ikävöin näiden ihmisten seuraa onkaan ollut on todella suuri. Kotiin tullessani olin pitkästä aikaa onnellinen, ihan näin pienestä asian vuoksi kuin rakkaiden ihmisten näkemisestä. Sitä, että on rakkaita ihmisiä ympärillään, ei välttämättä aina arvosta tarpeeksi kuin pitäisi. Ehkeivät kaikki sitä aivan samalla tavalla ajattelekaan kuin minä, mutta näin itse sen koen. Välitän ystävistäni käsittämättömän paljon. ♥

Toivottavasti saitte edes jotenkin selvää rönsyilevästä tekstistäni, syytettäköön sitten vaikka sitä että olen tosiaankin edelleen sairaana. ;) Ensi kerralla ehkä hiukkasen selkeämpää settiä! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti